Warning: mkdir(): No such file or directory in /mounted-storage/home181/sub005/sc64661-IPSM/conde/heinivuorinen/wp-content/plugins/photo-gallery/framework/BWGOptions.php on line 199

Warning: session_start(): Cannot send session cookie - headers already sent by (output started at /mounted-storage/home181/sub005/sc64661-IPSM/conde/heinivuorinen/wp-content/plugins/photo-gallery/framework/BWGOptions.php:199) in /mounted-storage/home181/sub005/sc64661-IPSM/conde/heinivuorinen/wp-content/plugins/botdetect-wp-captcha/wp-botdetect-captcha.php on line 205

Warning: session_start(): Cannot send session cache limiter - headers already sent (output started at /mounted-storage/home181/sub005/sc64661-IPSM/conde/heinivuorinen/wp-content/plugins/photo-gallery/framework/BWGOptions.php:199) in /mounted-storage/home181/sub005/sc64661-IPSM/conde/heinivuorinen/wp-content/plugins/botdetect-wp-captcha/wp-botdetect-captcha.php on line 205
suullinen kielitaito | Heini Vuorinen suullinen kielitaito – Heini Vuorinen
12 helmi

Tala svenska på jobbet!

Facebookin Ammatilliset kieltenopettajat -ryhmä on osoittautunut aivan helmeksi kanavaksi pitää yhteyttä 2. asteen ammatillisiin kieltenopettajiin. Mm. tämä LOISTAVA materiaali oli mennyt minulta aivan ohi, vaikka on jo muutaman vuoden vanha ja sopii amiksen ruotsin (ja AMK-ruotsin) opetukseen kuin nenä päähän! Lahteen aktiivisille kollegoille kiitosta tästä vinkistä! :) Pitihän se heti laittaa tilaukseen ja eilen sain opuksen käsiini.

Tala svenska på jobbet

Kyse on siis Anneli Asunmaan laatimasta ruotsin oppimateriaalista, joka pitää sisällään pelkästään suullisia ”A/B -harjoituksia” nimenomaan työelämän kielenkäyttötilanteita ajatellen. Liikkeelle lähdetään itsestä ja opinnoista kertomisesta, jonka jälkeen siirrytään mm. työstä kertomiseen, small talk -jutusteluun sekä liiketalouden, kokouksien ja työmatkojen aihepiireihin. Lisäksi käsitellään joitain kieliopillisia kokonaisuuksia, kuten prepositioiden käyttöä sekä ajan ilmauksia. Erityiskiitos materiaalin laatijalle kirjan takaa löytyvistä sanastoista, jotka voi monistaa avuksi opiskelijoille. Ja tosiaan; tämä materiaali on nimenomaan tarkoitettu monistetttavaksi, eli ei muuta kun kopiokone laulamaan ilman omantunnon tuskia! Suosittelen lämpimästi!

A/B-harjoitus

 

30 marras

Kansalaisopiston kurssilla diskuteeraamassa

vop-minilogoVaikka ammattini (ruotsin ja saksan opettaja) ja koulutus (kielten maisteri) on mikä on, niin varmuus opetettavien kielten puhumiseen ei aina opettajallakaan ole ihan sillä tasolla, millä sen toivoisi olevan. Tämä tuntuu olevan aika yleinen ongelma kieltenopettajien parissa. Itseasiassa tuntuu, että mitä enemmän työvuosia tulee, sitä epävarmemmaksi tulen kielitaitoni kanssa. Siis APUA; nyt on kuitenkin vasta 8. työvuosi menossa! Mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä?

Onko oikeasti niin, että minun pitäisi lukea kesälomat ruotsin- ja saksankielistä kirjallisuutta tai osallistua kielikursseille? Vai pitäisikö arki-iltaisin muistaa ylläpitää kielitaitoa lukemalla, TV:tä katsomalla/ muiden maiden medioita seuraamalla tms.? Itse voin ihan avoimesti myöntää omaavani myös sen verran paljon muita mielenkiinnon kohteita elämässäni, että haluaisin käyttää vapaa-aikani ja lomani johonkin aivan muuhun kuin työasioihin. Jokainen kieltenopettajahan sen tietää, että vaikka luokkahuoneessa kuinka puhuisi opetettavaa kieltä, niin kyllä ne jutut kiertää aina sitä samaa kehää tyyliin ”Ta fram böckerna!”/ ”Kan du vara snäll och öppna dörren?”/ ”Lägg bort telefonen!” jne, jne…

Tietenkin tähän suullisen kielitaidon epävarmuuteen varmasti liittyy myös ammatin tuoma tarkkuus kielenhuolollisiin seikkoihin (tyylin ”En sano sanaakaan ruotsiksi, ellen ole 100% varma, että kaikki muodot ovat täydellisen oikein…”). Itse ainakin tunnistan tämän piirteen voimakkaana itsessäni. Saksa on aina ollut minulle vahvin vieras kieli, johon varmuus on tietenkin tullut asuttuani Saksassa useamman vuoden. Ruotsissa en koskaan ole asunut ja sen huomaan edelleen tiettynä epävarmuutena suullisessa kielitaidossa. Täällä Kanta-Hämeenssa en rehellisesti sanottunua ole vielä kertaakaan elämässäni törmännyt tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut ruotsin kieltä. Hämeenlinnan kirjasto on järjestänyt silloin tällöin kielikahviloita, joihin olisi voinut mennä treenaamaan haluamaansa kieltä. Sinne asti en vaan ole vielä kertaakaan päässyt.

Tänä syksynä loppui kuitenkin asian voivottelu ja päätin rohkaistua ja ilmoittautua paikallisen kansalaisopiston, Vanajaveden opiston ruotsin suulliselle keskutelukurssille Diskutera på svenska. Mietin pitkään, kehtaanko ollenkaan mennä sinne. Joku voisi ihmetellä, että eikö ne maisteritason kieltenopinnot ruotsista jo pitäisi riittä? Kuulin varoittavan esimerkin englanninopettaja kollegaltani, kuinka kansalaisopiston vironopettaja oli heittänyt hänet pihalle ensimmäiseltä viron tunnilta, kun oli kuullut, että oppilaana olisi englannin (ei viron!) maisteri! Kuvitelkaa!

Noh, minua ei todellakaan pistetty luokasta pihalle vaan päinvastoin olin yhtä tervetullut kuin kaikki muutkin. Vitsi, että olen tykännyt käydä kerran viikossa maanatai-iltaisin 1,5h juttelemassa milloin mistäkin aiheesta ruotsiksi. Paikalla on kerrasta riippuen 5-10 innokasta ruotsin snackaajaa, joista suurin osa on työelämässä, osa eläkeläisiä. Iso osa onnistunutta kurssia on kuitenkin mahtava, innostava, iloinen opettajamme Ulla, joka on opettanut meille vaikka mitä uutta ruotsalaisesta ruoasta, musiikista, yhteiskunnasta ja koulutuksesta! Kurssilla on ihanan rento tunnelma; osallistujat ovat kaikki tietenkin hieman eri tasoisia ja taustaisia, mutta jokainen saa halutessaan suunvuoron eikä kukaan ota touhua turhan vakavasti. En edes minä. :)

Tämän syksyn ehdoton ykkösharrastus!

09 maalis

Atto-ruotsin ja ammattiaineiden integraatio teknisillä aloilla

Olen tässä pähkäillyt jo pitkään lähinnä teknisten alojen atto-ruotsin ja ammattiaineiden integrointia, johon nyt kovasti kannustetaan. Ongelmani on yksinkertainen: miten ruotsin opetuksen integrointi työsaleihin tulisi toteuttaa niin, että oppimistulokset olisivat paremmat kuin tämän hetkisessä opetuksessani? Sitä kai tällä kuitenkin haetaan, parempia oppimistuloksia, eikö?

Tämä integraatiohan voidaan ymmärtää monella eri tavalla: atto-aineiden suoritus topissa, attojen sisältö enemmän alakohtaiseksi, atot fyysisesti osastoilla, atto-opet ja ammatinopettajat yhteistyöhön jne. Yksi konkreettinen idea tuntuu juuri olevan opetuksen järjestäminen esim. rakennusalalle rakennusosastolla, jotenkin autenttisemmassa ympäristössä kuin perinteisessä luokkahuoneessa. Oletan, että taustalla on ajatus siitä, että työsali on opiskelijalle motivoivempi ja kiinnostavampi ja näin myös oppimistulokset ja läpäisyprosentti paranisivat. Tosin olen myös kuullut, että tila voisi olla myös ihan tavallinen luokkahuone osastoilla. Siis häh? Miten tämä nyt sitten eroaisi Atto-osaston luokkahuoneista?! Muuten kuin, että atto-opettajat vaihtaisivat osastoa tai jopa kaupunkia joka välitunti ja kantaisivat selkä vääränä materiaalejaan pitkin kampusaluetta otsa hiessä… No thanks. 

Olen periaatteessa kiinnostunut ajatuksesta, että opetus tapahtuisi osastoilla, mutta asiaan liittyy tällä hetkellä enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia. Tässä muutamia:

1. Jos ryhmän (n. 20 opiskelijaa) yleisin peruskoulun ruotsin arvosana on 5 (joukossa luonnollisesti myös muutama ruotsissa mukautettu) ja monella on selviä tarkkaavaisuuden ongelmia, niin miten keskittyminen onnistuisi esim. autohallisssa, jossa oleskelu olisi huomattavasti vapaampaa kuin pulpetissa istuminen ja virikkeitä joka puolella…? Käytännössähän ruotsin kielen taito voi olla n. 5-10 sanaa pahimmassa tapauksessa. Motivaatio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuksessa en tässä edes viitsi lähteä kirjoittamaan. Niistä saisi oman postauksen. Todettakoon, että motivaatio-ongelmia löytyy yleisesti ja se heijastuu usein negatiivisesti oppitunnin kulkuun ja tehtävien tekoon. Tässä siis hieman alkuasetelmia…

2. Suullisen kielitaidon harjoittelu on muutenkin lievästi sanottuna haastavaa tämän kaltaisissa ryhmissä. Opiskelijathan eivät usein pidä tehtäviä minään kun ei tarvitse kirjoittaa mitään. Eli siis suullinen harjoitus = ”voi jättää väliin, ei kunnon tehtävä”. Näitä suullisia harjoituksiahan kuitenkin olisi nimenomaan tarkoitus tehdä autenttisemmissa ympäristöissä. Kyllä täytyy sanoa, että 20:n nuoren miehen ruotsin opetus, ohjeistus, valvominen, komentaminen, auttaminen, eriyttäminen, tukeminen ja arvioiminen autohallissa YKSIN saa hien pintaan ihan pelkkä ajatuskin…

3. Olisiko osastoilla apuna ammatinopettaja tai erityisopettaja atto-opettajan kaverina, jos olisi, niin mistä resurssi, kuka suunnittelee oppitunnit ja mikä olisi työnjako? Tähän liittyen tulee ensimmäisenä mieleeni, että epäilen suuresti kaikkien ammatinopettajien halukkuutta ruotsin kurssille opettajaksi. Siinä pitäisi kuitenkin jokunen ruotsin sana itsekkin osata.

4. Millä ajalla/ resurssilla opetus suunniteltaisiin? Jos ruotsin opetus esim. logistiikkaosastolle pidettäisiin autohallissa, vaatisi tämä atto-opettajalta ensin perusteellista perehdytystä paikkoihin, kalustoon ja ennenkaikkea opetuksen sisällön uutta pedagogista suunnittelua uudet tilat, mahdollisuudet ja mahdollinen työpari huomioonottaen. Jos vanhoille monisteille ei olisi enää käyttöä, niin pitäisi siis luoda ihan toisenlainen pedagogiikka, käytänteet ja materiaali. Millä ihmeen ajalla?

5. Tästä päästään heti tilakysymyksiin. Toimiiko kouluissane tilojen varausohjelmat eri rakennusten, osastojen ja yksikköjen välillä kunnolla ja luotettavasti? Jos ohjelmassa lukee, että tila on vapaa, se todellakin on vapaa, eikä joku ”Pertti”, joka on pitänyt jo 30 vuotta tuntinsa tässä luokassa joka maanantaiaamupäivä – eikä koskaan ole niitä mihinkään ilmoittanut – ole siellä? Entä varustelutaso? Voitko luottaa siihen, että koneet ja tykit toimivat, luokissa on kaiuttimet jne.?

6. Ovatko kaikkien osastojen ammatinopettajat edes kiinnostuneet tämänlaisesta yhteistyöstä (=atot valloittavat osastojen työsalit ja luokat)? Heti ensin tulee mieleen, että ainakin meidän koulussa yhteistyö voisi onnistua monilla naisvaltaisilla aloilla (marata, hius, sote, liti ym), mutta hieman epäilen kaikkien intoa tähän.

7. Jos ruotsin kielen taso on keskimäärin nuo 10 sanaa kurssin alkaessa, kielenopiskeluhan käytännössä tällaisilla ryhmillä on sanatasolla operointia (esim. autonosat, työkalut) ja perusasiakaspalvelutilanteiden lauseiden harjoittelua, puuttumatta suuremmin kieliopillisiin kysymyksiin. Mitä lisäarvoa opetukseen toisi esim. auto-osastolla tapahtuva autonosa-paperilappujen liimaaminen auton eri osiin ja sanojen opettelu hallissa näin? Olisivatko oppimistulokset näin parempia, kuin sanojen harjoittelu rauhallisessa luokkatilassa monipuolisesti erilaisia kirjallisia, suullisia ja kuunteluharjoitteita hyödyntäen? Jotenkin en jaksa uskoa, että olisi tuon vaivan väärti…

Voisiko siis työsaleissa tapahtuva, integroitu atto-ruotsin opetus oikeasti olla jotenkin laadukkaampaa opetusta kuin perinteisessä luokkatilassa tapahtuva, pedagogisesti monipuolinen opetus? Perinteissä luokassa pystyn ainakin jotenkin pitämään porukan ”näpeissäni” ja varmistumaan, että jokainen osallistuu opiskeluun edes jollain tasolla. Onko jossain päin Suomea jotain toimivaa mallia tai hyviä kokemuksia nimenomaan näille teknisille (rakennus, auto, metalli) aloille? Todella mielelläni kuulisin muiden kokemuksia ja varsinkin onnistuneita kokeiluja, joista voisi ottaa mallia!

I rest my case. Mukavaa alkavaa työviikkoa!