10 elo

Atto- ja ammattiaineiden integraatiopohdintaa, osa 2

Lomat on nyt sitten todellakin lusittu ja hikinen paluu työpaikalle on tapahtunut. Meillä Riihimäellä ei ilmastointia rakennuksesta löydy ja punatiilinen talovanhus on kerännyt kivasti lämpöä itseensä koko heinäkuun, joten sisäilmassa ei juurikaan ole hurraamista tällä hetkellä. No, eiköhän tämä tästä kohta helpota. Juuri tulleen tiedon mukaan ilmalämpöpumppua ei käytävään heru, joten näillä mennään… Tämän postauksen otsikon ”pähkinää” ei ole tullutkaan pureskeltua vähään aikaan (edellisen kerran 9.3.2014), kun keskittyminen on mennyt AMK-opintoihin valmentavan ruotsin verkkokurssin laadintaan. Kurssi on muuten ihan kohta valmis; muutamat osiot vielä kesken. Siitä siis pian lisää.

Pari päivää sitten etsin oikein kunnolla, pitkän tauon jälkeen uusia nettilöytöjä tälle sivustolle ja sieltähän löytyikin pari esitystä juuri tähän kinkkiseen kysymykseen, miten kieliä voisi (ja onko se edes välttämätöntä?) integroida ammattiaineisiin toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa. SlideSharesta löysin juuri tästä aiheesta Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston kieltenopettaja Johanna Venäläisen diaesityksen aiheesta. Ja siellähän onkin sitten tehty asian eteen töitä – ja paljon! Niin paljon, että Johanna on saanut työstään tunnustuksen ja hänet on valittu Vuoden kieltenopettajaksi 2013! Aivan mahtavaa, että palkinto meni amiksen opettajalle! Myöhästyneet onnittelut kollegalle! Mutta tässä siis Johannan diat:

Aika paljon samoja ajatuksia, mitä itsekin olen pohtinut ja myös paljon samoja konkreettisia asioita, joita olen omassa opetuksessani viime aikoina toteuttanut (Moodle, videot, materiaalin jakaminen). Ei tästä tosin käynyt ilmi, miten koulussa suunnitteluaika kielten- ja ammatinopettajan kanssa on resurssoitu ja käytännön järjestelyt kuten lukujärjestystekniset ja luokkatilakysymykset toteutettu. Tähän problematiikkaan taitaa koko tämä hieno ajatus (ainakin toistaiseksi) meillä Hyriassa tyssätä… Ja kyllä mietin myös henkilökemia-asioita ja sitä, löytyisikö joka osastolta kieltenopetuksesta kiinnostuneita ammatinopettajia meille työpareiksi ja onnistuisiko yhteistyö ja samanaikaisopetus. Toimiva yhteistyö kun ei aina lähde käyntiin ”sormia napsauttamalla” vaan vaatii aikaa ja sekä työpariin että ammattialaan tutustumista.
Löysin myös SASKYn esityksen aiheesta. Waude, miten hienoja projekteja siellä on ollut käynnissä! Kannattaa tutustua linkin dioihin, jos ei vielä ole niitä lukenut! Todella mielenkiintoisen tuntuisia, luovia ratkaisuja, kuten atto-opettajien lukujärjestyksettömyys tai vaihtoehtoisesti joustava lukujärjestys (atto-ope siis kulkee ammattiaineiden tunneilla mukana) ja tarjolla olisi vain tarvittaessa teoria-/tukitunteja atto-aineissa. Tätä suuntausta tukemaan oli esitetty myös tilastoja, joissa SASKYn integroimattoman atto-kurssin läpäisyprosentti olisi 76,4% ja integroidun kurssin 98,1%. Onhan siinä eroa, täytyy myöntää…
Mutta katsotaan nytkähtävätkö nämä asiat meillä Hyriassa eteenpäin lukuvuonna 2014-2015. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan koulun johdon koordinaatteja asiasta. Mutta nyt ei muuta kuin mahtavaa alkavaa lukuvuotta meille kaikille amiksen ruotsin opettajille! Ei ole meillä helppo duuni, mutta voi, miten hauska paikka ammattikoulu on opettaa! Näin ihanan eläväisiä nuoria et lukioista löydä! ;) Nautitaan tästä työstä!
06 huhti

Vieraskynä: Samanaikaisopetuksen satoa

Hyvä ystäväni sivisti taannoin aloittelevaa bloggajaa eli allekirjoittanutta ja kertoi, että guest postit ovat nyt blogimaailmassa IN. Jaahas. No täytyyhän sitä tietenkin yrittää olla kehityksen kärkikahinoissa mukana, joten tässä sitä nyt tulee: Hyrian Hyvinkään, Kauppalankadun yksikön kuulumisia ruotsin opetuksesta. Ja tässä vielä linkki kirjoittajien upouuteen blogiin nimeltä Diggiloo. Sieltä löytyy kiinnostuneille vielä lisää tietoa kokeilusta.

Hyria kauppalankatu

Nyt on takana jakso samanaikaisopetusta. Toteutimme samanaikaisopetusta kahden luokan kanssa atto-ruotsissa. Erityisopettaja Sadulla oli kokemusta tästä jo aikaisemmin, mutta Anulle tämä oli ihan uusi kokemus. Opetus toteutettiin niin, että pääsääntöisesti olimme yhtenä ryhmänä, toisinaan jaoimme luokan kahtia.

Etukäteen olimme vähän huolissamme yhteisen suunnitteluajan löytämisestä, mutta aika näppärästi se kuitenkin lutviutui. Suunnittelu tehtiin tuntien päätyttyä ja sitä jatkettiin sähköpostin välityksellä illalla. Työnjako ei tuottanut ongelmia, molemmat laativat tehtäviä ja kokeita. Tunneilla opetettiin ja ohjeistettiin tehtäviin vuorotellen. Satu koki antoisaksi yhteissuunnittelun.

Anu koki hyvänä asiana sen, että opiskelijat saivat tunneilla tukea oikea-aikaisesti eikä vuoroaan tarvinnut odottaa. Onnistuimme eriyttämään tehtäviä, eivätkä kaikki tehneet kaikkea. Toisen ryhmän haasteena oli, että mukana oli kolme täysin ummikko-opiskelijaa. He eivät olleet opiskelleet ruotsia aikaisemmin. Ryhmät ovat varsin heterogeenisiä, opiskelijoiden taitotaso heittelee laidasta laitaan. Eriyttäminen ei ole aina kovin helppoa saati mahdollista.

Kurssin aikana tehtiin perinteisiä kirjallisia harjoituksia, ryhmätöitä, rastityöskentelyä ja tarjottiin mahdollisuus myös suullisen osaamisen näyttämiseen. Siihen tarttuikin muutama opiskelija! Toinen suullisista esityksistä toteutettiin luokan edessä PowerPointien tuella ja toinen videoitiin ja näytettiin sitten muille. Opiskelijoilla oli myös vaikutusmahdollisuus. He saivat valita kokeiden määrän ja heiltä pyydettiin palautetta suullisesti kesken kurssin ja kirjallisesti kurssin lopussa. Palaute oli pääosin positiivista ja rohkaisevaa.

Yhteisenä tavoitteena opiskelijoiden kanssa meillä oli: ruotsi nousuun! Vi har flytande svenska!

Satu Huuhtanen & Anu Piispala

09 maalis

Atto-ruotsin ja ammattiaineiden integraatio teknisillä aloilla

Olen tässä pähkäillyt jo pitkään lähinnä teknisten alojen atto-ruotsin ja ammattiaineiden integrointia, johon nyt kovasti kannustetaan. Ongelmani on yksinkertainen: miten ruotsin opetuksen integrointi työsaleihin tulisi toteuttaa niin, että oppimistulokset olisivat paremmat kuin tämän hetkisessä opetuksessani? Sitä kai tällä kuitenkin haetaan, parempia oppimistuloksia, eikö?

Tämä integraatiohan voidaan ymmärtää monella eri tavalla: atto-aineiden suoritus topissa, attojen sisältö enemmän alakohtaiseksi, atot fyysisesti osastoilla, atto-opet ja ammatinopettajat yhteistyöhön jne. Yksi konkreettinen idea tuntuu juuri olevan opetuksen järjestäminen esim. rakennusalalle rakennusosastolla, jotenkin autenttisemmassa ympäristössä kuin perinteisessä luokkahuoneessa. Oletan, että taustalla on ajatus siitä, että työsali on opiskelijalle motivoivempi ja kiinnostavampi ja näin myös oppimistulokset ja läpäisyprosentti paranisivat. Tosin olen myös kuullut, että tila voisi olla myös ihan tavallinen luokkahuone osastoilla. Siis häh? Miten tämä nyt sitten eroaisi Atto-osaston luokkahuoneista?! Muuten kuin, että atto-opettajat vaihtaisivat osastoa tai jopa kaupunkia joka välitunti ja kantaisivat selkä vääränä materiaalejaan pitkin kampusaluetta otsa hiessä… No thanks. 

Olen periaatteessa kiinnostunut ajatuksesta, että opetus tapahtuisi osastoilla, mutta asiaan liittyy tällä hetkellä enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia. Tässä muutamia:

1. Jos ryhmän (n. 20 opiskelijaa) yleisin peruskoulun ruotsin arvosana on 5 (joukossa luonnollisesti myös muutama ruotsissa mukautettu) ja monella on selviä tarkkaavaisuuden ongelmia, niin miten keskittyminen onnistuisi esim. autohallisssa, jossa oleskelu olisi huomattavasti vapaampaa kuin pulpetissa istuminen ja virikkeitä joka puolella…? Käytännössähän ruotsin kielen taito voi olla n. 5-10 sanaa pahimmassa tapauksessa. Motivaatio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuksessa en tässä edes viitsi lähteä kirjoittamaan. Niistä saisi oman postauksen. Todettakoon, että motivaatio-ongelmia löytyy yleisesti ja se heijastuu usein negatiivisesti oppitunnin kulkuun ja tehtävien tekoon. Tässä siis hieman alkuasetelmia…

2. Suullisen kielitaidon harjoittelu on muutenkin lievästi sanottuna haastavaa tämän kaltaisissa ryhmissä. Opiskelijathan eivät usein pidä tehtäviä minään kun ei tarvitse kirjoittaa mitään. Eli siis suullinen harjoitus = ”voi jättää väliin, ei kunnon tehtävä”. Näitä suullisia harjoituksiahan kuitenkin olisi nimenomaan tarkoitus tehdä autenttisemmissa ympäristöissä. Kyllä täytyy sanoa, että 20:n nuoren miehen ruotsin opetus, ohjeistus, valvominen, komentaminen, auttaminen, eriyttäminen, tukeminen ja arvioiminen autohallissa YKSIN saa hien pintaan ihan pelkkä ajatuskin…

3. Olisiko osastoilla apuna ammatinopettaja tai erityisopettaja atto-opettajan kaverina, jos olisi, niin mistä resurssi, kuka suunnittelee oppitunnit ja mikä olisi työnjako? Tähän liittyen tulee ensimmäisenä mieleeni, että epäilen suuresti kaikkien ammatinopettajien halukkuutta ruotsin kurssille opettajaksi. Siinä pitäisi kuitenkin jokunen ruotsin sana itsekkin osata.

4. Millä ajalla/ resurssilla opetus suunniteltaisiin? Jos ruotsin opetus esim. logistiikkaosastolle pidettäisiin autohallissa, vaatisi tämä atto-opettajalta ensin perusteellista perehdytystä paikkoihin, kalustoon ja ennenkaikkea opetuksen sisällön uutta pedagogista suunnittelua uudet tilat, mahdollisuudet ja mahdollinen työpari huomioonottaen. Jos vanhoille monisteille ei olisi enää käyttöä, niin pitäisi siis luoda ihan toisenlainen pedagogiikka, käytänteet ja materiaali. Millä ihmeen ajalla?

5. Tästä päästään heti tilakysymyksiin. Toimiiko kouluissane tilojen varausohjelmat eri rakennusten, osastojen ja yksikköjen välillä kunnolla ja luotettavasti? Jos ohjelmassa lukee, että tila on vapaa, se todellakin on vapaa, eikä joku ”Pertti”, joka on pitänyt jo 30 vuotta tuntinsa tässä luokassa joka maanantaiaamupäivä – eikä koskaan ole niitä mihinkään ilmoittanut – ole siellä? Entä varustelutaso? Voitko luottaa siihen, että koneet ja tykit toimivat, luokissa on kaiuttimet jne.?

6. Ovatko kaikkien osastojen ammatinopettajat edes kiinnostuneet tämänlaisesta yhteistyöstä (=atot valloittavat osastojen työsalit ja luokat)? Heti ensin tulee mieleen, että ainakin meidän koulussa yhteistyö voisi onnistua monilla naisvaltaisilla aloilla (marata, hius, sote, liti ym), mutta hieman epäilen kaikkien intoa tähän.

7. Jos ruotsin kielen taso on keskimäärin nuo 10 sanaa kurssin alkaessa, kielenopiskeluhan käytännössä tällaisilla ryhmillä on sanatasolla operointia (esim. autonosat, työkalut) ja perusasiakaspalvelutilanteiden lauseiden harjoittelua, puuttumatta suuremmin kieliopillisiin kysymyksiin. Mitä lisäarvoa opetukseen toisi esim. auto-osastolla tapahtuva autonosa-paperilappujen liimaaminen auton eri osiin ja sanojen opettelu hallissa näin? Olisivatko oppimistulokset näin parempia, kuin sanojen harjoittelu rauhallisessa luokkatilassa monipuolisesti erilaisia kirjallisia, suullisia ja kuunteluharjoitteita hyödyntäen? Jotenkin en jaksa uskoa, että olisi tuon vaivan väärti…

Voisiko siis työsaleissa tapahtuva, integroitu atto-ruotsin opetus oikeasti olla jotenkin laadukkaampaa opetusta kuin perinteisessä luokkatilassa tapahtuva, pedagogisesti monipuolinen opetus? Perinteissä luokassa pystyn ainakin jotenkin pitämään porukan ”näpeissäni” ja varmistumaan, että jokainen osallistuu opiskeluun edes jollain tasolla. Onko jossain päin Suomea jotain toimivaa mallia tai hyviä kokemuksia nimenomaan näille teknisille (rakennus, auto, metalli) aloille? Todella mielelläni kuulisin muiden kokemuksia ja varsinkin onnistuneita kokeiluja, joista voisi ottaa mallia!

I rest my case. Mukavaa alkavaa työviikkoa!