19 elo

Uudet tuulet puhaltaa!

Nyt on tullut aika toteuttaa pitkäaikainen haave opintovapaasta ja erityispedagogiikan opinnoista. Pistin siis 6.8. alkaen täysin pillit pussiin kieltenopetuksen osalta lukuvuodeksi 2015-2016. Ajatus on kytenyt mielessäni jo vuosia ja viime keväänä – kaiken työstressin ja -turhautumisten sekä tulevien OPS-uudistusten keskellä – ja aika tuntui kypsältä laittaa opintovapaa hakemus vetämään työnantajalle. Oli uusien tuulien aika. Korkea aika.

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät ammatillisen koulutuksen tulevat OPS-muutokset sekä ruotsin että yleissivistävien aineiden osalta olisi vaikuttaneet työmotivaatiooni menneenä lukuvuona sekä päätökseeni pitää työelämästä hieman breikkiä. Vielä vuosi sitten puhkuin intoa kehittää ruotsin opetusta, mutta syksyllä 2014 tuntui, kun olisi isketty puulla päähän, kun totuus ammatillisen koulutuksen uudistuksista alkoi hahmottua. 18 tunnin ruotsin opetuksen takia ei paljon kannata ottaa turhaa stressiä. Tämä kai se totuus kuitenkin on. Ja eipä siihen 18 tuntiin paljon oppimateriaalia tarvita. Sen verran kun tarvitaan, niin ehkä jo löytyykin ihan tältäkin sivustolta.

Sivuston päivitys on ollut mukava projekti oman työni ohessa. Olen saanut aivan ihania, kannustavia s-posteja kollegoilta ympäri Suomen, jotka ovat kiittäneet minua tehdystä työstä. Useat opettajat ovat lähettäneet minulle myös materiaalia ruotsin opetukseen, joka on ilahduttanut todella paljon ja kannustanut jatkamaan työtä. Olen lisäillyt loppukesästä edellisen lukuvuoden materiaaleja ja muita löytöjä sivuille sekä tarkistanut linkkien toimivuudet, mutta tästä lähtien annan sivuston toistaiseksi vaan olla ja palvella käyttäjiä. Toivottavasti sieltä edelleen löytyy apua opetustyöhön.

Toivotan kaikille amiksen ruotsin opettajille voimia uuteen lukuvuoteen ja iloa työhön! Itse paneudun nyt tenttikirjoihin, palautan mieleeni tieteellisen kirjoittamisen kommervenkit ja toivon, että siinä samalla löytyisi se kadonnut työmotivaatio ennen elokuuta 2016. :)

Loppukesän terveisin, Heini

25 marras

Ammatillisen 2. asteen kieltenopet koulutuksessa

Viime viikon perjantaina osallistuin neljän hyrialaisen kieltenopettajan kanssa SUKOLin järjestämään ammatillisen 2. asteen kieltenopettajien koulutukseen Helsingin Malmilla. Tätä valtakunnallista koulutusta järjestetään käsittääkseni joka 2. vuosi ja itse olin mukana nyt 3. kertaa. Tämä vuosi oli erityisen tärkeä, koska ammatilliset perustutkinnot uudistuvat elokuussa 2015 ja sen mukana myös ATTO-opinnot kokevat mullistuksia. Mm. koko nimi muuttuu YTO-opinnoiksi (”yhteiset tutkinnon osat”). Voi, kun nimimuutos olisikin ainoa, joka minua koskettaa, mutta kun ei. Kamalinta on tietenkin henkilökohtaisesti osaamispisteisiin siirryttäessä ruotsin opintojen laajuus, joka siis Hyriassa tulevaisuudessa tulee olemaan 18h! Koko ”katastroofista” kirjoittelinkin jo lokakuussa tänne blogiin.

Kuva: SUKOL

Päivän toinen luennoitsija psykoterapeutti Mikael Saarinen. Kuva: SUKOL

Opetushallituksen Ulla Aunolalta odotettiin paljon. Oman aineeni näkökulmasta keskeiset kysymykset olivat, miten jatkossa pitäisi 18 tunnilla taata opiskelijoille jatko-opintokelpoisuus AMK-opintoihin tai miten ylipäätänsä pitäisi saada opiskelijat ruotsista läpi, kun arviointikriteerit huomattavasti tiukentuvat ja samanaikaisesti 1/3 tunneista on otettu pois! Aivan käsittämätön yhtälö! Tyydyttävän arvosanan arviointitaulukossa nykyään oleva ”apuvälineiden avulla” jää kokonaan pois ja osaamista vaaditaan paljon aikaisempaa enemmän. Hulluinta on, että sitä jopa vaaditaan enemmän Ruotsi 1-kurssilla kuin Englanti 1-kurssilla! Eihän tässä ole enää päätä eikä häntää… Ei kai tässä voi olla ajatuksena, että joiltakin aloilta mukautetaan puolet luokista…?

Suurimmat odotukset kohdistuivat Aunolaan ja häneen valitettavasti petyin myös eniten. En ole itse ennen ollut OPH:n koulutuksissa, mutta usein olen kuullut muilta kollegoilta, kuinka OPH:n väki ei lainkaan ole ”kosketuksissa koulutyön arjen kanssa”. Noh, valitettavasti tästä esityksestä ei juuri muunlaista käsitystä voinut saada. Esitys oli lähinnä tutkintojen perusteiden läpikäyntiä (, joihin suurin osa varmasti oli perehtynyt jo aikoja sitten). Jokainen konkreettinen, käytännön opetuksen toteutukseen liittyvä kysymys ohitettiin toteamalla, että tämän ”jätämme oppilaitosten itsensä pohdittavaksi” tai ”… tässähän on nyt taustalla tämä filosofinen ajatus, joka on tärkein…”. Siis WHAAAT? Yleisö oli selvästi todella turhautunut esityksen antiin.

Mahtavaa koulutuksessa oli kuitenkin tavata monia tuttuja kasvoja koulutuksista ja esim. Facebookin ryhmistä. Pidin myös psykoterapeutti Mikael Saarisen esityksestä, joka käsitteli itsensä ja toisten innostamista muutoksen keskellä. Sitä tosiaan kaivattaisiin kipeästi ainakin meidän työyhteisöön. Lounaan jälkeen Johanna Venäläinen Savonlinnasta kertoi ATTO-aineiden integraatiosta ammattiaineisiin, aihe joka herättikin yleisössä paljon kysymyksiä. Itse kysyin Johannalta mm. sitä, kuinka paljon hän arvioisi tarvittavan suunnitteluaikaa per atto-aine/ammattiala. Eli kuinka monta kokousta minun pitäisi pitää esim. autoalan ammatinopettajan kanssa, joissa kävisimme mm. autoalan OPSn läpi ja suunnittelisimme integroitavat aihealueet, oppimateriaalia ja toteutustapaa ruotsin kurssille. Hän arveli ajaksi 6h! Tämä tuntui äkkiseltään aika pitkältä ajalta (mutta toisaalta ihan realistiselta, jos halutaan tehdä laadukasta työtä) varsinkin kun Sakonkadulla on eri aloja kymmenkunta… Eihän sitä siis ensi keväänä ehdi muuta kuin istua palavereissa…

16 loka

Ammatillinen koulutus tapetilla Opettaja-lehdessä

Tämä syksy on mennyt aikamoisessa tunnekuohussa sekä järkytys- ja kiukkutilassa, jonka syy on syksyllä 2015 voimaan tuleva ammatillisen koulutuksen OPS:n uudistukset. Suuria järkytyksen aiheita ovat olleet mm. ”yhteisen tutkinnon osien” (Kyllä: Juuri kun totuimme sanaan ATTO, sen voikin jo unohtaa!) sisältöjen ja laajuuksien muuttuminen sekä opettajien pätevyysvaatimusten höllentyminen.

Ruotsin osalta tilanne näyttää suoraan sanottuna katastrofaaliselta. Uudistuksen myötä siirrytään myös opintoviikoista osaamispisteisiin, jolloin ruotsin laajuus tulee olemaan 1 osaamispiste, joka tarkoittaisi 16-20 lähiopetustuntia/ 3 vuotta! Oppilaitoksesta riippuen. Alkaa olemaan vitsit vähissä ja jatko-opinnnot AMK:n puolelle ihan oikeasti jäässä aika monelta, koska virkamiesruotsin suorittaminen alkaa olemaan mahdoton tehtävä.

Kaikenkaikkiaan tulevaisuuden suunta ammatillisessa koulutuksessa tuntuu olevan, että oppiminen ulkoistetaan työpaikoille, joiden pitäisi tulevaisuudessa hoitaa opettajien työ. Koko pyrkimys melkein loukkaa minua opettajana, koska lähtöajatushan on se, että esim. kieltenopettajan työ olisi täysin korvattavissa monisteilla, verkkotehtävillä tai esim. opiskelijan TOP-paikalta mahdollisesti löytyvän, auttavasti ruotsia osaavan henkilön avustuksella. Jos minun työ on noin helppo korvata esim. tehtävillä, niin miten ihmeessä tähän työhön on tarvinut opiskella seitsemän (!) vuotta? Eikö ne monisteet sitten voisi jakaa kuka tahansa opo/ opettaja ja korjata valmiin sabluunan avulla? Ei siihen kovin kummosta kielitaitoa välttämättä edes tarvita kun laaditaan monisteet ja kokeet vaikka monivalintana, niin ei tarvitse huolehtia, että tulee turhaa korjattavaa tai tarvitsee osata oikeastaan yhtään mitään…

Noh, varmasti jokainen, joka on ollut opetustehtävissä ammatillisella 2. asteella tajuaa, että koko ajatus esim. yhteisten opintojen itsenäisestä/ verkossa opiskelusta on suurimmalle osalle opiskelijoista täysin mahdoton tehtävä. Heistä ei yksinkertaisesti ole siihen. Piste. Tai toki löytyy joka luokilta yksittäisiä opiskelijoita, joilla on loistavat valmiudet myös itsenäiseen opisekeluun, mutta keskiverto-opiskelija ei siihen kykene. Puhumattakaan siitä ongelmasta, että ammattiaineiden opiskelussa pitäisi työpaikoilta löytyä henkilöt, joilla olisi aikaa opastaa, opettaa ja neuvoa opiskelijoita. Täysin absurdi ajatus nykypäivän työelämää ajatellen. Päivi Koppanen TAMKsta kirjoitti aiheesta hyvän tekstin viime viikon Opettaja-lehdessä:

Kuka puolustaisi ammatillista koultusta? Opettaja 38/2014.

Toinen järkytyksen aihe on opettajien kelpoisuusvaatimusten väljentyminen ammatillisessa koulutuksessa. Tulevaisuudessa oppilaitos pystyisi myös yhteisissä aineisessa itse määrittelemään, mikä on ”soveltuva korkekoulututkinto” ko. aineen opettamiseen.  Kauhukuvana kuka tahansa ”laudaturin kirjoittanut” ammatinopettaja olisi tarpeeksi soveltuva ruotsin opettajaksi. Huh, huh. Viikon 37 Opettaja-lehdessä pääkirjoitus käsitteli tätä aihetta. Hyvä, että OAJ alkaa kiinnittämään huomiota ammatilliseenkin koulutukseen!

Opetuksen laadulla pyyhitään pöytää, Opettaja 37/2014.