19 huhti

Amis VS. AMK

Tänä lukuvuonna ei ole kyllä mennyt mikään, niinkuin viime kesänä suunnittelin. Paljon oli suunnitelmia ja viritelmiä, joita olin ajattelut toteuttaa opetuksessani ja sen kehittämisessä, jotka ovat jääneet totetuttamatta ajan puutteen vuoksi. Ja osittain myös motivaation puuteen vuoksi: pakko myöntää, että alkusyksystä ”päin pläsiä” tullut tieto ruotsin opetussuunnitelman uudistuksista amiksessa ja ruotsin opetusmäärien laskusta, sai mielen apeaksi. Mitä järkeä tätä työtä on tulevaisuudessa edes tehdä, jos opetan 18h:n kokonaisuutta kymmeniä kertoja lukuvuodessa ilman mitään jatkumoa? Siinähän poistuivat oppimateriaalimurheet samantein, kun eipä tuossa ajassa juuri mitään asioita ehdi edes käydä läpi.

Toisaalta työura saikin yllättäen aivan uudenlaisen käänteen, kun pääsin testaamaan kannuksiani AMK:n puolella ruotsin opetuksessa. Nyt kevätlukukauden olen oman työni ohella opettanut sivutoimisesti koulumme naapuritontilla toimivassa HAMKissa, Teknologiaosaamisen yksikössä. Eli suomeksi sanottuna opetan ruotsia tulevaisuuden insinööreille.

HAMK_yhdistelma_vari_72

Olen nauttinut aivan suunnattomasti opettamisesta AMKissa, vaikkakin työmäärä tänä keväänä on ollutkin aivan järkyttävä. Kurssien suunnittelu ja opetettavaan aineistoon perehtyminen, Moodle ja sen sisällön tuottaminen, kotitehtävien suunnittelu ja korjaus, oppilaitoksen ohjelmiin, tiloihin, henkilöstöön ja muihin käytännön seikkoihin tutustuminen ovat vieneet käsittämättömän paljon aikaa.

Pakko myöntää, että hieman myös kuumotti siirtyä amiksesta AMKin puolelle. Jotenkin oudolla tavalla tuntui, kuin olisi saanut ylennyksen ja, että nyt työ tulisi hoitaa jotenkin erityisen hyvin. Heh. ”Take it to the next level” jne. Yllättävintä on ehkä kuitenkin ollut se, miten samanlaiselta käytännön opetustyö luokkahuoneessa tuntuu. Suurin ero on ehkä kuitenkin ollut opiskelijoiden oma-aloitteisuus, opiskelutekniset valmiudet, motivaatio sekä opetuksen arvostus sekä toisaalta kriittinenkin suhtautuminen sen sisältöihin ja toteutustapoihin. Ihan uudella tavalla saa kyllä laittaa itsensä likoon nuorten – ja vähän varttuneenpienkin – aikuisten kanssa.

Ja eipä sitä tietenkään olla selvitty ilman huvittavia tilanteita. Helmasyntini on ollut näiden nuorten aikuisten holhous ja huolenpito, josta on lievästi sanottuna haastavaa päästä eroon sinä aikana kun vaihdan tonttia oppilaitokselta toiselle. Olen niin tottunut huolehtimaan, että kaikilla on kirjoitusvälineet ja paperit mukana jne. Ensimmäisellä työviikollani kysyin mm. eräältä ryhmältä, onko kaikilla jokin kansio, mihin järjestää jakamani monisteet? Sain hieman epäuskoisia katseita, kunnes joku rohkea puhahti, ettei ”kyllä kukaan muu ole koskaan kysynyt tollasta AMKissa”… Asia selvä, ei sitä kysymystä enää. Toisaalta olen myös saanut kiitosta siitä, että ”toistoa on riitävästi” (= muistutan asioista kymmeniä kertoja, kerrataan tarpeeksi), kaikki on selkeästi suunniteltu ja tehtävänannot ”avattu”, että kai näistä amisvuosista jotain hyötyäkin on ollut.:)

Paljon on tullut tehtyä myös kevään aikana uutta materiaalia; niitä laitan lähipäivinä jakoon! Aurinkoista huhtikuuta kollegoille!

Comments are closed.