30 marras

Kansalaisopiston kurssilla diskuteeraamassa

vop-minilogoVaikka ammattini (ruotsin ja saksan opettaja) ja koulutus (kielten maisteri) on mikä on, niin varmuus opetettavien kielten puhumiseen ei aina opettajallakaan ole ihan sillä tasolla, millä sen toivoisi olevan. Tämä tuntuu olevan aika yleinen ongelma kieltenopettajien parissa. Itseasiassa tuntuu, että mitä enemmän työvuosia tulee, sitä epävarmemmaksi tulen kielitaitoni kanssa. Siis APUA; nyt on kuitenkin vasta 8. työvuosi menossa! Mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä?

Onko oikeasti niin, että minun pitäisi lukea kesälomat ruotsin- ja saksankielistä kirjallisuutta tai osallistua kielikursseille? Vai pitäisikö arki-iltaisin muistaa ylläpitää kielitaitoa lukemalla, TV:tä katsomalla/ muiden maiden medioita seuraamalla tms.? Itse voin ihan avoimesti myöntää omaavani myös sen verran paljon muita mielenkiinnon kohteita elämässäni, että haluaisin käyttää vapaa-aikani ja lomani johonkin aivan muuhun kuin työasioihin. Jokainen kieltenopettajahan sen tietää, että vaikka luokkahuoneessa kuinka puhuisi opetettavaa kieltä, niin kyllä ne jutut kiertää aina sitä samaa kehää tyyliin ”Ta fram böckerna!”/ ”Kan du vara snäll och öppna dörren?”/ ”Lägg bort telefonen!” jne, jne…

Tietenkin tähän suullisen kielitaidon epävarmuuteen varmasti liittyy myös ammatin tuoma tarkkuus kielenhuolollisiin seikkoihin (tyylin ”En sano sanaakaan ruotsiksi, ellen ole 100% varma, että kaikki muodot ovat täydellisen oikein…”). Itse ainakin tunnistan tämän piirteen voimakkaana itsessäni. Saksa on aina ollut minulle vahvin vieras kieli, johon varmuus on tietenkin tullut asuttuani Saksassa useamman vuoden. Ruotsissa en koskaan ole asunut ja sen huomaan edelleen tiettynä epävarmuutena suullisessa kielitaidossa. Täällä Kanta-Hämeenssa en rehellisesti sanottunua ole vielä kertaakaan elämässäni törmännyt tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut ruotsin kieltä. Hämeenlinnan kirjasto on järjestänyt silloin tällöin kielikahviloita, joihin olisi voinut mennä treenaamaan haluamaansa kieltä. Sinne asti en vaan ole vielä kertaakaan päässyt.

Tänä syksynä loppui kuitenkin asian voivottelu ja päätin rohkaistua ja ilmoittautua paikallisen kansalaisopiston, Vanajaveden opiston ruotsin suulliselle keskutelukurssille Diskutera på svenska. Mietin pitkään, kehtaanko ollenkaan mennä sinne. Joku voisi ihmetellä, että eikö ne maisteritason kieltenopinnot ruotsista jo pitäisi riittä? Kuulin varoittavan esimerkin englanninopettaja kollegaltani, kuinka kansalaisopiston vironopettaja oli heittänyt hänet pihalle ensimmäiseltä viron tunnilta, kun oli kuullut, että oppilaana olisi englannin (ei viron!) maisteri! Kuvitelkaa!

Noh, minua ei todellakaan pistetty luokasta pihalle vaan päinvastoin olin yhtä tervetullut kuin kaikki muutkin. Vitsi, että olen tykännyt käydä kerran viikossa maanatai-iltaisin 1,5h juttelemassa milloin mistäkin aiheesta ruotsiksi. Paikalla on kerrasta riippuen 5-10 innokasta ruotsin snackaajaa, joista suurin osa on työelämässä, osa eläkeläisiä. Iso osa onnistunutta kurssia on kuitenkin mahtava, innostava, iloinen opettajamme Ulla, joka on opettanut meille vaikka mitä uutta ruotsalaisesta ruoasta, musiikista, yhteiskunnasta ja koulutuksesta! Kurssilla on ihanan rento tunnelma; osallistujat ovat kaikki tietenkin hieman eri tasoisia ja taustaisia, mutta jokainen saa halutessaan suunvuoron eikä kukaan ota touhua turhan vakavasti. En edes minä. :)

Tämän syksyn ehdoton ykkösharrastus!

25 marras

Ammatillisen 2. asteen kieltenopet koulutuksessa

Viime viikon perjantaina osallistuin neljän hyrialaisen kieltenopettajan kanssa SUKOLin järjestämään ammatillisen 2. asteen kieltenopettajien koulutukseen Helsingin Malmilla. Tätä valtakunnallista koulutusta järjestetään käsittääkseni joka 2. vuosi ja itse olin mukana nyt 3. kertaa. Tämä vuosi oli erityisen tärkeä, koska ammatilliset perustutkinnot uudistuvat elokuussa 2015 ja sen mukana myös ATTO-opinnot kokevat mullistuksia. Mm. koko nimi muuttuu YTO-opinnoiksi (”yhteiset tutkinnon osat”). Voi, kun nimimuutos olisikin ainoa, joka minua koskettaa, mutta kun ei. Kamalinta on tietenkin henkilökohtaisesti osaamispisteisiin siirryttäessä ruotsin opintojen laajuus, joka siis Hyriassa tulevaisuudessa tulee olemaan 18h! Koko ”katastroofista” kirjoittelinkin jo lokakuussa tänne blogiin.

Kuva: SUKOL

Päivän toinen luennoitsija psykoterapeutti Mikael Saarinen. Kuva: SUKOL

Opetushallituksen Ulla Aunolalta odotettiin paljon. Oman aineeni näkökulmasta keskeiset kysymykset olivat, miten jatkossa pitäisi 18 tunnilla taata opiskelijoille jatko-opintokelpoisuus AMK-opintoihin tai miten ylipäätänsä pitäisi saada opiskelijat ruotsista läpi, kun arviointikriteerit huomattavasti tiukentuvat ja samanaikaisesti 1/3 tunneista on otettu pois! Aivan käsittämätön yhtälö! Tyydyttävän arvosanan arviointitaulukossa nykyään oleva ”apuvälineiden avulla” jää kokonaan pois ja osaamista vaaditaan paljon aikaisempaa enemmän. Hulluinta on, että sitä jopa vaaditaan enemmän Ruotsi 1-kurssilla kuin Englanti 1-kurssilla! Eihän tässä ole enää päätä eikä häntää… Ei kai tässä voi olla ajatuksena, että joiltakin aloilta mukautetaan puolet luokista…?

Suurimmat odotukset kohdistuivat Aunolaan ja häneen valitettavasti petyin myös eniten. En ole itse ennen ollut OPH:n koulutuksissa, mutta usein olen kuullut muilta kollegoilta, kuinka OPH:n väki ei lainkaan ole ”kosketuksissa koulutyön arjen kanssa”. Noh, valitettavasti tästä esityksestä ei juuri muunlaista käsitystä voinut saada. Esitys oli lähinnä tutkintojen perusteiden läpikäyntiä (, joihin suurin osa varmasti oli perehtynyt jo aikoja sitten). Jokainen konkreettinen, käytännön opetuksen toteutukseen liittyvä kysymys ohitettiin toteamalla, että tämän ”jätämme oppilaitosten itsensä pohdittavaksi” tai ”… tässähän on nyt taustalla tämä filosofinen ajatus, joka on tärkein…”. Siis WHAAAT? Yleisö oli selvästi todella turhautunut esityksen antiin.

Mahtavaa koulutuksessa oli kuitenkin tavata monia tuttuja kasvoja koulutuksista ja esim. Facebookin ryhmistä. Pidin myös psykoterapeutti Mikael Saarisen esityksestä, joka käsitteli itsensä ja toisten innostamista muutoksen keskellä. Sitä tosiaan kaivattaisiin kipeästi ainakin meidän työyhteisöön. Lounaan jälkeen Johanna Venäläinen Savonlinnasta kertoi ATTO-aineiden integraatiosta ammattiaineisiin, aihe joka herättikin yleisössä paljon kysymyksiä. Itse kysyin Johannalta mm. sitä, kuinka paljon hän arvioisi tarvittavan suunnitteluaikaa per atto-aine/ammattiala. Eli kuinka monta kokousta minun pitäisi pitää esim. autoalan ammatinopettajan kanssa, joissa kävisimme mm. autoalan OPSn läpi ja suunnittelisimme integroitavat aihealueet, oppimateriaalia ja toteutustapaa ruotsin kurssille. Hän arveli ajaksi 6h! Tämä tuntui äkkiseltään aika pitkältä ajalta (mutta toisaalta ihan realistiselta, jos halutaan tehdä laadukasta työtä) varsinkin kun Sakonkadulla on eri aloja kymmenkunta… Eihän sitä siis ensi keväänä ehdi muuta kuin istua palavereissa…

12 marras

Vilken service, Biltema!

Viime viikolla sain puhelinsoiton Riihimäen Biltemasta. 20 kappaletta ruotsinkielisiä (ja 2 suomenkielistä) Bilteman kuvastoja oli saapunut minulle noudettavaksi Riihimäen myymälään. Olin tilannut nämä Bilteman asiakaspalvelun kautta. Bilteman työntekijä meni muissa asioissa Vaasaan ja toi mukanaan minulle ruotsinkieliset kuvastot, koska muualta Suomesta ei kuvastoja edes saisi. Mahtavaa palvelua!

motonet

Kuvastothan ovat osoittautuneet aivan käsittämättömiksi aarreaitoiksi sanaston opetteluun; niin opettajalle kuin opiskelijoille! Ja vielä kuvien kera! Täydellistä! Niistä löytyy sanastoa mm. auto- ja logistiikka-alalle, rakennusalalle, LVI-alalle, sähköalalle, puutarha-alalle, kotitalousaloille ja merkonomeille (toimitotarvikkeet). Vinkin kuvastojen käyttöön sain muuten ruotsinope Annalta Nivalan amiksesta, joka otti minuun yhteyttä tutustuttuaan näihin sivuihin! Näin sen kollegiaalisen yhteistyön pitäisikin toimia! :) Kiitos vinkistä! Laitetaan se heti muillekin jakoon.

motonet3

motonet2Kuvastoista inspiroituneena laitoin LVI:n pojat heti hommiin; ja integroimme kuvaamataidetta ja ruotsinopetusta ja teimme oman alan sanastosta hienoja seinätauluja. Epävarmempikin piirtäjä sai hieman apua tauluunsa kuvaston kuvista ja suomenkielisistä versioista oli helppo tarkistaa, että suomennos meni oikein. Tarkoituksenani on laatia eri aloille sanastotehtäviä, joita ratkotaan kuvastojen avulla. Näistä laitan lisää infoa (ja tehtävät jakoon), kun pääsen niin pitkälle, että olen ne laatinut ja kertaalleen koekäyttänyt.

Ensi viikon perjantaina onkin sitten tärkeä koulutus amiksen kieltenopettajille Helsingissä. Vuorossa siis face-to-face-verkostoitumista vaihteeksi. Vi ses då, kära kollegor!